– – Oltuani koko edellisen viikon vapaana vilutaudin kohtauksista, läksin sunnuntaina 19 p:nä Rautalammilta Pielavedelle.
– – Jumalanpalveluksen loputtua ja syötyäni päivällisen astuin veneeseen. Tämä, jota soudettiin seitsemällä airoparilla, oli suunnattoman pitkä, mutta ei varsin leveä. Meitä oli siinä noin 50 henkeä, jota määrää pidettiin sangen riittävänä alukseemme nähden, mutta joka pian olisi käynyt liian suureksi, jos tuuli olisi suvainnut puhaltaa ankarammin. Ympärillämme souti useita muita veneitä, ainakin kymmenen, niin että tämä oli pienen laivaston näköinen. Eri veneiden soutajat kilpailivat keskenään siitä, mikä vene toisten edelle pääsisi, ja tämä lapsellisuus nähtävästi pani monen tytön ja pojan hikoilemaan.
– – Pari koskea, joita oli kuljettava ylös, hidastutti hieman matkaamme. Ensimmäinen niistä, Tyyrinkoski, on noin 1/8 peninkulman pituinen, mutta ei ole niin vuolas kuin toinen, ”Nokinen”, joka taas on lyhyempi. Kuljimme niistä molemmista ylös sauvoimien avulla, joilla pohjasta työntäen annettiin veneelle vauhtia. Pelkällä soutamisella ei olisi päästy pitkälle. Oli sekä kaunista että kammottavaa katsella koskea ylös, missä toiset veneet edellämme ponnistelivat ylöspäin. Ne olivat meitä melkoisesti korkeammalla, ja usein tuntui siltä kuin ne olisivat syöksymäisillään takaisin meidän päällemme. Nämä kosket, joissa on kiviä, vaativat erittäin taitavaa perämiestä. Jos vene tarttuisi kivelle, olisi vaikeata saada sitä irti: vaara olisi kuitenkin paljoa suurempi näitä koskia alas laskettaessa.
– – Rannoilla kasvavat kauniit lehtimetsät, jotka yltympäri reunustivat järveä, monet saaret, tyyni ilma ja rahvaan hilpeys tekivät tämän matkan hyvin miellyttäväksi. Tuskin olin huomannut, että jo olimme jonkun aikaa olleet vesillä, ennen kuin olimme jo kulkeneet kolme peninkulmaa ja astuimme maihin erääseen saareen, nimeltään Kuninkaansalo. Tämän valtateistä etäiseen seutuun nähden tavattoman nimen sanottiin johtuvan seuraavasta tapauksesta. Kuningas Eerik oli muka ennen muinoin, tarkastaessaan maata, soudattanut itsensä tähän saareen ja laitattanut itselleen aterian – – Kuunnellessani tätä kertomusta väki oli tuohikonteistaan ottanut esille viinaa ja ruokaa välipalaksi. Minuakin pyydettiin syömään ja tarjottiin lasi viinaa, jonka tyhjensin äsken mainitun kuningas Eerikin muistoksi. – – Täältä meillä oli vielä 7/4 peninkulmaa matkamme päämäärään, Joutiniemen kylään. Sinne saavuimme vähän ennen puoltayötä.
TIETOA
– Vuonna 1831 Elias Lönnrot teki toisen runonkeruumatkansa Vienan Karjalaan. Näillä matkoilla keräämiensä runolaulujen pohjalta Lönnrot sepitti Kalevalan, joka on saanut Suomessa kansalliseepoksen aseman.
– Lönnrotin matkareitti kulki Helsingistä Rautalammin ja Pielaveden kautta Kajaaniin. Rautalammilta Lönnrot jatkoi matkaansa paikallisten asukkaiden kirkkoveneen kyydissä. Venematkalla ohitettiin mm. Tyyrinkoski ja Nokisenkoski sauvointen avulla venettä työntämällä. Soutumatkaa kertyi yhteensä noin 50 kilometriä Rautalammin kirkonkylältä nykyisen Tervon kirkonkylän liepeillä sijaitsevaan Joutenniemeen.
Lähteet
Elias Lönnrotin matkat. I osa. Vuosina 1828–1839. Helsinki 1902.