Pohjois- ja Etelä-Lanstun välinen salmi päiväsaikaan. Taivas on kirkas. Vedessä pientä aaltoilua.

Karsikot tämän- ja tuonpuoleisen rajana

Tuomas heräsi hämmentyneenä kirkkomaalta. Miten hän tänne oikein oli nukahtanut? Näin kauas omasta kylästä… Oli aloitettava pitkä matka kohti kotia.

Vetten yli kohti kotikylää hän askelsi. Miten ihmeessä muut olivat hänet kirkolle unohtaneet? No, kotona varmasti odottaa lämmin sauna ja maittava illallinen.

Kas tuosta Lanstun saarten välistä käy perinteinen kirkkotaival. Vaan onkos petäjään veistetty uusi pilkka? Kuka lie on kuollut?

Silloin Tuomas säikähti nähdessään omat nimikirjaimensa ristin ja vuosiluvun alla. Ei voi olla… Hänkö? Vainaja? Ei käy kotiin siis kulkeminen, pakko palata kirkkomaalle…

TIETOA

– Ennen Konneveden kirkon ja hautausmaan rakentamista vainajat vietiin Konnevedeltä Rautalammin kirkon hautausmaalle.

– Matka kulki Pohjois- ja Etelä-Lanstun saarten välistä, jossa oli myös oivallinen, tuulensuojainen taukopaikka matkalaisille.

– Pohjois-Lanstun saarelle veistettiin vainajalle karsikkomäntyyn merkintä: puun alaoksat karsittiin ja puuhun veistettiin pilkka, johon kaiverrettiin vainajan puumerkki ja syntymä- sekä kuolinvuosi ja risti.

– Ennen ajateltiin ihmisen koostuvan kolmesta osasta: ruumiista, hengestä ja haltijasta. Kuoleman hetkellä ruumiista lähti henki, joka saattoi ottaa linnun hahmon. Haltijasielu kuitenkin jäi edelleen ruumiiseen, minkä vuoksi vainajan ajateltiin edelleen kuulevan ja näkevän.

– Karsikkomerkinnällä oli maaginen tarkoitus. Uskottiin, että ruumis haltijasieluineen voisi yrittää palata hautausmaalta takaisin kotiin. Kun matkalla vainaja huomaisi karsikkopuussa merkinnän omasta kuolemastaan, hän ymmärtäisi olevansa kuollut ja palaisi takaisin hautausmaalle.

– Karsikkopuita veistettiin erityisesti 1600–1800-luvuilla, ja ne kuuluivat etenkin savolaiseen ja karjalaiseen kulttuuriin.

Lähteet

Rautalammin museo (2019): Lanstut – elävien ja kuolleiden rajalla, https://explori.es/fi/Article/9581/lanstut-elavien-ja-kuolleiden-rajalla, haettu 11.3.2024.

Topi Linjama (2021): Pyhien puiden rauhassa, Suomen luonto 6/18. https://suomenluonto.fi/artikkelit/pyhien-puiden-rauhassa/, haettu 11.3.2024.

Erkki Laitinen toim. (2001): Ruumis ja kalmasaaret – Etäällä kirkkomaasta. Havusalmen kirjapaino, Hankasalmi / Kirkkonummi.


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *