Rautalammin reitti

Avoin järvenselkä, jossa pieniä luotoja ja saari. Vastaranta kaukana horisontissa.

Pääosin Pohjois-Savon maakunnan alueella sijaitseva Rautalammin reitti on valtakunnallisesti arvokas, täysin säännöstelemätön ja vapaana virtaava vesireitti, jonka suojelu- ja virkistysarvot ovat kansainvälisestikin merkittävät.

Rautalammin reitin valuma-alue on Kymijoen vesistöalueen koillisin osa. Reitin latvoilta Koivujärvestä ja Lampaanjärvestä vedet laskevat Pielaveden kautta Nilakkaan ja edelleen Äyskosken kautta Rasvanki-Virmasvesi–Iisvesi–Niinivesi–järviketjuun.

Lisävesiä reitille tulee mm. Virmasveteen laskevalta Tallusjärven valuma-alueelta, Iisveteen laskevalta Suonenjoen valuma-alueelta, Koskeloveteen laskevalta Pieksänjärven valuma-alueelta sekä Niiniveteen laskevalta Kerkonjoen valuma-alueelta.

Niinivedeltä reitti kulkee Koskelo- ja Hankaveden kautta Konnekosken läpi reitin keskusjärveen Etelä-Konneveteen. Reitti purkaa vetensä eteenpäin Leppäveden-Kynsiveden alueelle Konnevedellä sijaitsevan Siikakosken kautta.

Rautalammin reitin valuma-alue sijaitsee pääosin seuraavien kuntien alueella: Pielavesi, Keitele, Tervo, Vesanto, Kuopio, Suonenjoki, Pieksämäki, Rautalampi ja Konnevesi.

Säännöstelemättömän Rautalammin reitin vesistöjen ekologinen tila on valtaosin hyvä tai erinomainen. Kalankasvatuksen, turvetuotannon ja maatalouden vesistöjä kuormittava vaikutus on heikentänyt tiettyjen latva-alueilla ja reitin alaosilla sijaitsevien järvien ja jokien tilaa. Reitille kohdistuva fosforin ja typen kuormitus on Pohjois-Savon maakunnan keskimääräistä tasoa. Reitin suuret järvialtaat ovat rehevyystasoltaan pääasiassa karuja tai vain lievästi reheviä.

Rautalammin reitin kalasto on huomionarvoinen ja sen vaeltava taimenkanta on arvokas, vaikkakin vähälukuinen. Napapiirin eteläpuolisessa Suomessa taimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Reitillä on peräti 15 koskea tai virtaa, joista osa on hyvin suosittuja, pitkälti pyydystä ja päästä-tyyppisiä kalastuskohteita. Reitin järvissä on lisäksi taloudellisesti hyödynnettyjä kalakantoja, etenkin muikkua.

Tekstilähde ja lisätietoa: Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry.

Kulttuurihistoria

Ennen maanteitä vesireitit ovat olleet ihmisille nopein kulkuväylä: kesäisin erilaisilla veneillä, talvisin hiihtämällä tai reellä. Rautalammin reitti on ollut merkittävä kulkureitti jo kivikauden pyyntikulttuureissa eläneille ihmisille. Reitin varrelta löytyy lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja. Hankaveden Toussunlinnan kalliojyrkänteessä on ensimmäinen Pohjois-Savosta löydetty kalliomaalaus: ihmishahmo sekä punaista väriä, jossa voi olla eläinhahmoja.

Hämäläisillä talonpojilla oli Rautalammin reitin alueella erämaaomistuksia keskiajalla ja mahdollisesti jo sitä aiemminkin. Esimerkiksi nykyisen Rautalammin alueelle kuljettiin pyyntikaudeksi mm. Pälkäneeltä ja Sääksmäeltä. Matka hämeestä Sisä-Savoon oli mahdollinen vesireittejä pitkin. Rautalammin reitin alueella kulki myös osa hämäläisten ja savolaisten heimorajasta, jota rajakahakoissa aika ajoin koeteltiin.

Reitin varrella on ollut myös saamelaisasutusta ja esimerkiksi Konnevesi-nimen on arveltu juontuvan saamelaisperäisestä peuraa tarkoittavasta sanasta, jonka kantasaamelaiseksi muodoksi on rekonstruoitu *kontē.

Rautalammin reitti on ollut tärkeä kulkuväylä myös kirkkoveneille. Kyläkuntien yhteisiä kirkkoveneitä käytettiin pitkillä kirkkomatkoilla erityisesti 1600–1800-luvuilla. Vähitellen seurakuntia perustettiin enemmän, ja kirkkomatkat lyhenivät. Moottoriveneiden, maanteiden ja linja-autoliikenteen myötä kirkkoon matkaaminen kirkkoveneillä loppui viimeistään 1920-luvulle tultaessa.