Lapsena hän eli oudossa paikassa. Massoittain muita taimenia oli aina lähellä. Pienessä tilassa ei päässyt pitkälle uimaan. Tasaiset, sileät seinämät olivat esteenä joka puolella.
Eräänä päivänä kaikki muuttui. Hänet nostettiin muiden mukana vedestä, ja hän joutui ihmeellisen ja sietämättömän tärinän ja metelin keskelle, todella ahtaaseen tilaan muiden kanssa.
Sitä kesti jonkin aikaa. Kaikki aistit olivat aivan sekaisin. Lopulta kaikki vaimeni, liike pysähtyi. Vesi virtasi ahtaasta tilasta pois, ja sen mukana molskahtivat hän ja muut pienet taimenenpoikaset järven rantaveteen. Yht’äkkiä tilaa ja raikasta vettä olikin yltäkylläisesti! Ja uusia hajuja, uudenlaista ravintoa, aivan toisenlaiset pohjamaastot. Olo oli kuitenkin vielä pahoinvoiva äskeisestä höykytyksestä. Ja miten täällä uudessa paikassa pitäisi olla?
Joitain vuosia myöhemmin taimenen oli aika siirtyä kutemaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista tajua siitä, missä hänen tulisi kutunsa tehdä. Vaistojen piirtämää karttaa ei ollut olemassa.
Monet pienet virrat ja metsäpurot ovat näiden taimenten löytämättömissä, ja pysyvät siksi autioina.
TIETOA
– Kalanviljelylaitoksilla kasvatetut poikaset, jotka istutetaan vesistöihin, eivät ole leimautuneet vesistössä mihinkään paikkaan kuten villit taimenet, jotka palaavat kutemaan sille virralle, jossa ovat syntyneet.
– Kasvatettujen taimenten geeniperimä pääsi istutustoiminnan alkuaikoina sekoittumaan. Osakantojen koskikohtaiset perimäainekset menetettiin, kun kaikkialta maakunnasta koottu mätiaines sekoittui epähuomiossa keskenään. Syntyi ”yleiskeskisuomalainen sekakanta”. Villin taimenen perimä on sen sijaan sopeutunut aina juuri synnyinvirtaansa.
– Taimenten geneettinen monimuotoisuus on näin ollen huvennut, ja taimenten kyky levittäytyä kaikkialle Rautalammin reitin taimenille kelvollisiin virtavesiin heikentynyt.
Lähteet
Valkeajärvi, Pentti ym. (2016): Kalastajan Konnevesi, Konneveden kalatutkimus ry, Keuruu.