Yksi vanha ruuhi alkoi vedellä viimeisiään. Se todettiin jo viime syksynä. Tilalle pitäisi tehdä uusi, ja sitä varten kahden tai kolmen hengen olisi käytettävä aikansa useiden päivien ajan siihen. Keväällä kuoreiden noustessa kudulle ruokaa riitti vähällä vaivalla, joten aikaa pystyi hyvin käyttämään kaikenlaisiin tarpeellisiin käsitöihin. Ensin oli kuitenkin laitettava kiviset kirveet ja luiset taltat käyttökuntoon.
Paksu haaparunko oli saatu kivikiiloin halkaistua. Seuraavaksi sen päälle sytytettiin tarkoin vartioitu tuli, joka pehmensi puun helpommin työstettäväksi hiileksi. Kerros kerrokselta päästiin syvemmälle.
Päivien kuluessa työ eteni, ja ruuhi alkoi saada muotoaan. Siitä tulee kevyt ja ketterä vene. Nyt oli kuitenkin oltava äärimmäisen tarkkana, että mitään kohtaa ei puhkaistaisi veistämällä liian syvälle.
TIETOA
– Kivikaudella vesillä liikkumiseen käytettiin ruuhia. Ruuhella tarkoitetaan yhdestä puusta kovertamalla veistettyä venettä.
– Haapa oli parhaita puulajeja ruuhen veistoon, sillä siitä tehdystä ruuhesta tulee kevyt ja kestävä. Haavasta tehtyä ruuhta kutsutaan tänä päivänä haapioksi.
– Kivisillä ja luisilla työkaluilla veisto on ollut aikaa ja erinomaista käsityötaitoa vaativaa työtä.
– Toinen mahdollisesti käytetty venetyyppi erityisesti myöhemmällä kivikaudella on ollut nahkapohjainen: puukehikon päälle pingotettiin esimerkiksi hirven nahka.
– Talvisin liikkumiseen käytettiin suksia ja rekiä.
LÄHTEET
Georg Haggrén ym. (2015): Muinaisuutemme jäljet – Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle. Gaudeamus.
Pro Puu -yhdistys: Haapio. https://puuproffa.fi/vanhaa-viisautta/haapio/, haettu 8.4.2024.
Kuva: Aivar Ruukel. CC-BY-SA-2.0.