Tältä sivulta löydät sivuston kirkkovenematkaajaa koskevat artikkelit.
-
Hautasaariin haudattiin vainajia tilapäisesti
Edellisiltana oli vanha emäntä viimein siirtynyt tuonilmaisiin. Vainajan ruumis pestiin, puettiin ja siirrettiin laudan päällä kalma-aittaan aamua odottamaan. Kuolinhetkellä vainajan päällä olleet vaatteet käytiin polttamassa peltojen takaisilla kiviraunioilla. Aamulla ruumis soudettiin saareen, jonne se haudattiin. Siellä ruumis saa odottaa talven tuloa, jolloin se voidaan viedä reellä jäitä myöten siunattuun kirkkomaahan. TIETOA – Kartalla kuolemaan liittyvät…
-
Karsikot tämän- ja tuonpuoleisen rajana
Tuomas heräsi hämmentyneenä kirkkomaalta. Miten hän tänne oikein oli nukahtanut? Näin kauas omasta kylästä… Oli aloitettava pitkä matka kohti kotia. Vetten yli kohti kotikylää hän askelsi. Miten ihmeessä muut olivat hänet kirkolle unohtaneet? No, kotona varmasti odottaa lämmin sauna ja maittava illallinen. Kas tuosta Lanstun saarten välistä käy perinteinen kirkkotaival. Vaan onkos petäjään veistetty uusi…
-
Konnekosken kirkkoveneturma
Ennen Konnekosken kuohuja osa kirkkoveneen matkustajista halusi nousta rantaan, jottei koskea laskettaisi alas niin painavalla veneellä. ”Elekää kaikki pakkautuko kerralla kokkaan, nousoo perä pystyyn!” huusi veneen perämies. Oli kuitenkin jo myöhäistä sillä peräsin ei enää osunut veteen, eikä venettä siten voinut enää hallita. Vene kääntyi poikittain ja lähti luisumaan kohti rantakalliota. ”Kas nyt menee yhtaikaa…
-
Kilpasoutua kansakoulun kohtalosta
Harvoin oli kirkonmenojen jälkeisissä soutukilpailuissa ollut niin vakava ja keskittynyt tunnelma kuin tällä kertaa Niemisjärven Kolehmalan ja naapurikyläkunnan Laukkalan venekunnissa. Edellisellä kirkkomatkalla oli sovittu, että Salonsalmen läpi ensimmäisenä tuleva vene voittaisi, ja kansakoulu rakennettaisiin voittajien kylään. Molemmissa kyläkunnissa oltiin varauduttu koitokseen ottamalla riuskat renkimiehet matkalle mukaan. Soutajien tunnelmat alkoivat olla kärsimättömiä. Monien jalat vispasivat hermostunutta…
-
Elias Lönnrotin aikalaiskertomus kirkkovenematkasta Rautalammilla kesällä 1831
– – Oltuani koko edellisen viikon vapaana vilutaudin kohtauksista, läksin sunnuntaina 19 p:nä Rautalammilta Pielavedelle. – – Jumalanpalveluksen loputtua ja syötyäni päivällisen astuin veneeseen. Tämä, jota soudettiin seitsemällä airoparilla, oli suunnattoman pitkä, mutta ei varsin leveä. Meitä oli siinä noin 50 henkeä, jota määrää pidettiin sangen riittävänä alukseemme nähden, mutta joka pian olisi käynyt liian…