Taimenen poikanen eli elämänsä alkutaipaletta tutun kotivirran kasvillisuuden ja kivikon suojissa. Kaksi kesää hän kasvoi tutulla muutaman neliön laajuisella reviirillään, kunnes ravintoa piti alkaa saada entistä enemmän.
Oli päästävä järville, joissa olisi tarjolla enemmän saalista kuten pieniä kaloja. Hän muodostaa muiden vaellusaikeissa olevien taimenten kanssa parven. Yhdessä he lähtevät uimaan kevättulvien nostattamia reittivesiä pitkin kohti järviä, jotka tarjoaisivat paremmat saalisapajat. Siellä on hyvä lihoa parikin vuotta, kunnes tulee halu lähteä kutuvaellukselle. Sitä varten hänelle jääkin tarkka muisto kotivirran sijainnista, johon hän voi palata myöhemmin kutemaan ja näin saattelemaan uusia taimensukupolvia maailmaan.
Olipa poikasten joukossa kuitenkin jokunen sellainenkin, jota vaellusvietti ei temmannut mukaansa. Nämä taimenet tyytyvät kasvattelemaan kokoaan edelleen virran tarjoamalla niukemmalla ravinnolla. He eivät siksi kasva yhtä isoiksi kuin suurille järville vaeltavat taimenet. Ihmiset kutsuvat heitä tammukoiksi eli purotaimeniksi.
TIETOA
– Eteläisen Suomen järvitaimenet lähtevät ns. syönnösvaellukselle noin 2–3 vuoden ikäisinä ja 18–25 sentin pituisina.
– Kalojen reviirikäyttäytyminen kotivirralla häviää, ne parveutuvat ja muuttavat väriään rusehtavan täplikkäästä hopeaisiksi.
– Yleensä matka jatkuu alavirtaan, kunnes löytyy järvi, jonka ravintotilanne on riittävän hyvä.
– Vuosi järvelle siirtymisen jälkeen taimenet siirtyvät kalaravintoon. Taimenet suosivat saaliskaloina erityisesti muikkua, kuoretta ja salakkaa.
– Osa poikasista saattaa jäädä kotivirtaan ”tammukoitumaan”. Niukemman ravinnon vuoksi purotaimenet eli tammukat eivät kasva yhtä suuriksi kuin järviin tai merelle vaeltaneet taimenet.
– Järvitaimen on neljävuotiaana keskimäärin 47 sentin pituinen. Kuusivuotiaana se on jo 61-senttinen ja kymmenvuotiaana 82-senttinen.
Lähteet
Jukka Halonen toim. (2002). Taimen – elintavat, kalastus ja suojelu, Edita Publishing Oy Helsinki.
Kuva: Nuoria järvitaimenia. Johann Jaritz, CC-BY-SA-3.0.