Kirkasvetisen metsäpuron pohjassa, sorakerrokseen tehdyssä kutupesässä kypsyivät talven aikana taimenen hedelmöittyneet mätimunat. Kevään tullen ja lämmön lisääntyessä munista kuoriutuvat poikaset uivat ulos maailmaan.
Ensin he ovat melko mitättömän kokoisia, läpikuultavia otuksia. Pohjasoran suojissa on hyvä totutella uuteen ympäristöön. Aluksi pärjäillään varastoravinnon turvin, mutta sen ehtyessä pesä on jätettävä ja siirryttävä matalaan veteen rantakivikoiden ja -kasvillisuuden suojiin. Jokainen etsii oman pikku reviirinsä, josta käsin saalistetaan virran kuljettamia pieneliöitä kuten erilaisten hyönteisten toukkia.
Poikasten elämä ei ole kuitenkaan vaaroja vailla, sillä hekin ovat nyt monen muun saalista. Tuon kohtalon välttäneet poikaset kasvattelevat kokoaan kotivirrassaan kahden, kolmen vuoden ajan, jonka jälkeen vaellusvietti alkaa voimistua ja suuremmat vedet kutsua…
TIETOA
– Syksyllä hedelmöittynyt taimenen mäti kypsyy talven aikana. Mäti kehittyy ja poikaset kuoriutuvat keväällä lämmön lisääntyessä.
– Vastakuoriutuneet poikaset ovat läpinäkyviä ja ne makaavat kyljellään pohjasoran suojissa. Ensimmäiset viikot ne tulevat toimeen ruskuaispussissa olevan ravintovarastonsa turvin.
– Noin kahden senttimetrin mittaisina poikaset etsiytyvät ravinnon perässä rantamatalikoihin kivien ja kasvillisuuden suojiin. Ravintonaan poikaset käyttävät pieneliöitä kuten hyönteisten toukkia.
– Jokaisella poikasella on oma reviirinsä. Kaksikesäisellä poikasella reviirin koko on joitakin neliömetrejä.
– Ensimmäisen talven jälkeen kymmensenttisiksi kasvaneet poikaset alkavat syödä myös pintaravintoa, kuten veteen pudonneita hyönteisiä.
– Poikasia saalistavat mm. saukot ja minkit, jotkin linnut sekä kaloista erityisesti hauet ja mateet.
– Parin ensimmäisen vuoden aikana luontainen poikaskuolleisuus voi olla yli 60 prosenttia.
Lähteet
Jukka Halonen toim. (2002). Taimen – elintavat, kalastus ja suojelu, Edita Publishing Oy Helsinki.
Kuva: Järvitaimenen poikasia. Paul Asman and Jill Lenoble, CC-BY-2.0.