Järvitaimen

Taimenen poikanen eli elämänsä alkutaipaletta tutun kotivirran kasvillisuuden ja kivikon suojissa. Kaksi kesää hän kasvoi tutulla muutaman neliön laajuisella reviirillään, kunnes ravintoa piti alkaa saada entistä enemmän. Oli päästävä järville, joissa olisi tarjolla enemmän saalista kuten pieniä kaloja. Hän muodostaa muiden vaellusaikeissa olevien taimenten kanssa parven. Yhdessä he lähtevät uimaan kevättulvien nostattamia reittivesiä pitkin kohti…

Viimein kesän loputtua taimenelle tuli vastustamaton tarve lähteä liikkeelle. Veden virtauksia, niiden hajuja, magneettikenttiä ja auringon sijaintia seuraillen hän ui kohti vaistoamaansa kotivirtaa. Paikkaa, jossa hän itsekin oli saanut alkunsa. Matka oli pitkä ja uuvuttava. Isolla järvellä viime vuosina kerätyt voimat hupenivat sitä mukaa, kun matka eteni. Paikoin oli noustava jyrkästikin vastavirtaan. Jo jonkin matkaa…

Kirkasvetisen metsäpuron pohjassa, sorakerrokseen tehdyssä kutupesässä kypsyivät talven aikana taimenen hedelmöittyneet mätimunat. Kevään tullen ja lämmön lisääntyessä munista kuoriutuvat poikaset uivat ulos maailmaan. Ensin he ovat melko mitättömän kokoisia, läpikuultavia otuksia. Pohjasoran suojissa on hyvä totutella uuteen ympäristöön. Aluksi pärjäillään varastoravinnon turvin, mutta sen ehtyessä pesä on jätettävä ja siirryttävä matalaan veteen rantakivikoiden ja -kasvillisuuden…

Ihminen kaikessa viisaudessaan unohti ajatella muita kuin itseään. Voimalapadot jauhoivat yltäkylläisyyttä ja rikkautta energiayhtiöille ja yhteiskuntaan. Mutta monille muunlajisille, kuten järvitaimenelle, ne olivat kohtalokkaita. Jotkut pääsevät esteen ohi omituisia ja vaikeita askelmia myöten, mutta monet joutuvat luovuttamaan. Matkanteko tyssää esteeseen. Kaikkein huono-onnisimpia ovat alavirtaan pyrkijät, jotka joutuvat voimalan turbiinien imaisemiksi eivätkä selviä rytäkästä hengissä. TIETOA…

Järvialueille siirryttyään taimen on kasvanut joka kesä kokoa. Kolmannen kesän jälkeisenä syksynä, kun vesi on jo selvästi viileää, hän tuntee tarpeen lähteä liikkeelle. Kohti kotivirtaa. On aika kutea, jatkaa sukua. Lapsuudestaan hän muistaa ja vaistomaisesti tietää merkit, joita seuraamalla kotivirralle pääsee: Kirkkaan valon liike pinnanpäällisessä maailmassa, tutut hajut sekä ihmisille sanoinkuvaamaton tunne sijainnista. Kotipuro on…

1800-luvun loppu Alkoi jo tuntua siltä, että kotivirta oli aivan lähellä. Vielä hetki ja tuttu koski virtaisi kuohuen vastaan. Jokin ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Tutut kivet olivat kadonneet ja uoma oli muuttanut muotoaan. Kelvollista soraa pesäntekoon ei ollut juuri missään. Harvat jäljellä olleet pesäpaikat oli jo varattu. *** 1900-luvun loppu Järventakaisen metsäpuron, jossa taimen oli…

Tämä taimen oli vanha ja kokenut. Koskilla ollessaan se ei enää kovin herkästi joutunut kokemaan piinaa, joka seurasi eriskummallisten saaliskalojen tai -hyönteisten nappaamisesta: Terävä kipu leuassa, vastustamaton veto kohti pinnanpäällistä maailmaa ja tempaisu ylös vedestä, jolloin hengittäminen kävi mahdottomaksi. Kova kipu ja hätä. Jokin puristi, piteli kiinni ja repi tuon terävän saaliin irti leuasta. Päästi…

Lapsena hän eli oudossa paikassa. Massoittain muita taimenia oli aina lähellä. Pienessä tilassa ei päässyt pitkälle uimaan. Tasaiset, sileät seinämät olivat esteenä joka puolella. Eräänä päivänä kaikki muuttui. Hänet nostettiin muiden mukana vedestä, ja hän joutui ihmeellisen ja sietämättömän tärinän ja metelin keskelle, todella ahtaaseen tilaan muiden kanssa. Sitä kesti jonkin aikaa. Kaikki aistit olivat…